Uusi kirjoittaja, sama sankaritar!

Tervehdys,

Täällä onkin ollut "hiukan" hiljaista tässä viime kuukausina, mutta ei hätää, Oona seikkailee edelleen! Remmiin saatiin toinenkin kirjoittelija, eli Oonan "isukki", joka koittaa välillä päivitellä tänne kuulumisia Oonan tekemisistä ja tekemättä jättämisistä =)

Näin aluksi hiukan taustoja tuleviin päivityksiin. Oona aloitteli koulunkäyntiään 2010 talvella suorittamalla Porin Kontaktikoirien järjestämän pentukurssin ja se oikeastaan laukaisi omalta kohdaltani innostuksen kokeilla Tokoa. Näinpä kesällä 2011 osallistuimme Oonan kanssa RKS:n järjestämälle Tokon alkeiskurssille. Kurssi osoitti hyvin Oonan kyvyn nopeaan oppimiseen sekä lyhyeeseen keskittymisjänteeseen.. Kurssin jälkeen pohdiskelin jatkoa ja tajusin olevani tyypillinen mies joka omaa putkiaivot, joten minun oli pakko etsiä joku taho joka suostuisi meitä opastamaan uralla eteenpäin. Löysin muutamien mutkien kautta Porin TVA:n jonne pistimmekin hakemuksen sisään ja onneksemme pääsimme mukaan toimintaan!

Nyt Oona on siis aloittanut Yläkoulun ja tähtäimenä olisi osallistua joko nyt kesällä tai syksyllä Alokasluokan kisoihin katsomaan kuinka meidän käy. Koira luultavasti tulee edelleen osaamaan enemmän kuin ohjaajansa, mutta yritän kuitenkin pysyä Oonan tahdissa jotenkuten mukana!

Tällainen päivitys siis tällä kertaa, koittakaa kestää mukana niin me lupaamme yrittää parhaamme jotta saisimme teille hauskoja päivityksiä matkan varrelta!

Liikkuvaa kuvaa

Kun pahimmat helteet on viimein ohi, ollaan mekin ruvettu ahkeroimaan. Mustikoita on ollut niin valtavasti mettässä, että munkin laiska luontoni antoi periksi ja ryhtyi keräämään. Mustikkamehua tuli muutama litra ja kaikenlaisia leivoksia vielä päälle. Apulainen oppi äkkiä auttamaan itseään:

Onpahan lämmin

Käy vähän rankaksi nämä lämpimät päivät, mulla on semmonen olo ettei mitään viitsi tehdä ja Oona ei ihan aina huomaa himmata menoaan. Kasteleminen auttaa kyllä ja on meillä tuolla pihalla kahluuallaskin toiselle viilentymistä varten =) Agilityä on hiukan jo harjoteltu, ollaan käyty Raumalla tunneilla muutaman kerran ja rohkaistuin vähän rakentelemaan itsekin. Pujottelukepit oli alunperin vanhoja hernekeppejä, mutta joku kävi vähän väliä nyppimässä jonkun kepin leikkeihinsä. Joten ostinpa honkkarista vähän vähemmän houkuttelevat kepukat joihin olenkin varsin tyytyväinen. Mikään himoharjoittelijahan en tosin ole ja se on ikävä kyllä huomattavissa. Eniten ongelmia aiheuttavat omat jalat, kun ei ne mihinkään käännöksiin vaan taitu saati sitten että olisivat Oonan kanssa tahdissa. Höpö kyllä seuraa mun tekemisiä tarkkaan, mutta kun ei niissä mun liikkeissä ole vielä järkeä!
Mutta eiköhän se siitä :) On se kuitenkin hauskaa puuhaa!

Olen ehkä joskus saattanut mainita, että Oona ei vedä. Yleensä asia tosiaan on niin. Mutta ei silloin kun isi istuu kentän laidalla katsomassa ja äippä yrittää taluttaa toiseen suuntaan koko ajan:

Isin ikävä ilmenee myös seuraavassa kuvassa, jossa on myös Oonan "oikea isä" ja veli. Onko vaikea arvata kuka on se niin sanottu aikuinen näistä kolmesta? 

Viimeisessä kuvassa on neiti valmiina yökyläilyyn..

Päivitystä ja päivittelyä

Kevät valtaa mielen ja vie kaiken ajan. Harvassa ovat enää viikonloput jolloin ei mitään menoa olisi, usein valitettavasti vielä yhdelle päivälle useita tapahtumia. Näyttely Helsingissä, isoveljen synttärit samana päivänä pari tuntia myöhemmin kahdensadan kilometrin päässä. Näyttely Ypäjällä, lakkiaiset kahden tunnin ajomatkan päässä , aika riittäisi just siihen että mennään Ypäjälle ja käännytään saman tien matkalle lakkiaisiin. Vanhan kirjallisuuden päivät sen sijaan ovat vielä "yksin", ehkä niihin tänä vuonna päästään.

Koettiin taas uusia asioita Oonan kanssa eilen metsälenkillä. Testattiin taas uusia polkuja (=rämmittiin "metsätietä"), kun parin metrin päästä lähti iso peura rymisten karkuun. Oona ehti nähdä vilauksen ja loppulenkki meni ihmetellessä, että minne se kaveri meni :)

Lisäksi sadepäivien kunniaksi on pieni ihme tapahtunut; ompelin ajatuksella ja sain aikaan juoksupökät pienelle:

Ostin eläinkaupasta ekat pökät, jotka olivat kuitenkin liian pienet. Niistä mallia katsoen tein tämän parannellun version. Pari päivää muhi ajatus päässä ja jostain sain huolellisuuttakin riittävästi mukaan. Pysyvät jalassa, eivät häiritse kuten kaupan keinokuituiset härpäkkeet ja ovat niiiin ihanat. Tämä on niitä kankaita joita olen jemmaillut kauneutensa vuoksi :) (On muuten aika komee broilerinreisi typyllä jo :) )

Västäräkistä vähäsen..

Oonan kasvattaja järjestää kerran kuussa tapaamisen Turussa ja mun mielestä se on sen verran kiva tapa, että ollaan yritetty päästä välillä käymään. Nyt taidettiin olla kolmatta kertaa ja nähtävästi se riittää Oonalle reitin opetteluun. Automatka Turkuun meni takapenkillä nukkuessa, mutta ensimmäisiin valoihin kun pysähdyttiin, niin neiti heräsi. Sitten alkoi takapenkin kartturin kommentit reittivalinnasta. Pientä (ja välillä vähän kovempaakin..) mäkätystä kuunneltiin, kunnes päästiin perille. Näyttelyharjoittelut meni hienosti, auttoi kyllä valtavasti kun käytiin pienellä kurssilla Raumalla. Oonan kanssa on helppo tehdä, kun vaan itse tietäisi mihin mennä.

Kauniit päivät on tehneet tästä sohvaperunasta ulko-olion. Oona ei jummarra miksei me olla ulkona! Kotipihalla saa otettua hienoja kuvia samalla, kun opettaa toista pysymään siinä pihalla. Naapurissa kun on ihana Nelli-koira, joka vahingossa opetti meidänkin hurtalle miten karataan pihalta. Tosin sitä ei välttämättä ehkä voi karkaamiseksi sanoa, kun naapurin piha on puskan ja pihatien toisella puolella. Pari hassua askelta ja pääsee leikkimään. Onneksi tosiaan on kiva koira ja naapuri, ovat saaneet leikkiä yhdessä joko meidän pihalla tai sitten naapurissa. Muut naapurit on onneksi sen verran kauempana, ettei tule samalla tavalla hipsittyä.

Kun viimeinkin on lumista päästy, ollaan kartoitettu näitä kotimetsiä ja haettu kivoja lenkkeilymaastoja. Traktorinjälkiä menee vähän kaikkialle ja karttaakin on välillä vähän vilkaistu. Tosin omalta osaltani voin sanoa, etten kauheasti uskalla reittejä kokeilla. Mun lähestymiseni asiaan on se, että mennään tuttua polkua ensin niin kauan että siinä on tuttuja maamerkkejä ja sitten poiketaan, kun uskalletaan. Oona ei välitä missä mennään, kunhan tuliaisiksi saa tuoda kepin...Varsinkin viikonloppuisin on tehty pitempiä reittejä ja niistä selviää, kun opettelee juomaan vesipullosta :)

Seikkailua metsässä ja aavikolla

Long time no see...mutta viimein taas täällä! Lähdettiin tänään Oonan kanssa ajelulle Rauman doispual ja kuvia tuli räpsittyä ihan kiitettävästi. Ikävä kyllä olen vielä aloittelija tuon järkkärin kanssa, joten iso osa oli suhjuisia ja nämä onnistuneetkin kovin valoisia. Oli toki todella kaunis päivä ja se kyllä näissä näkyy :)

Käytiin tosiaan vierailulla Pamin ja Effin luona, Effillä oli tosi jännä lelu. Oona ei ihan vielä sille lämmennyt, mutta ehkä me yritetään jotain samantapaista kotipihalle.

 Mennääks metsään?

 Tuutteks tekin?

Kun palailtiin lenkiltä, alkoi sitten erilainen ralli. Tätä kuusta kierrettiin varsin moneen otteeseen, pihan vakinainen asukki tosin hokasi välillä juosta läpi, niin muuttui valtasuhteet hieman ;)

Ja näissä tunnelmissa lähdettiin kotiin päin!

Kiitos Hannalle kutsusta, oli taas todella hauska seurata näiden edesottamuksia!

-Sini

Rauman reissulta

Staffifoorumilla mietiskeltiin, että voitaisiin tehdä pienet treffit Raumalla ja viime sunnuntaina sitten ensimmäisen kerran treffattiin koirapolulla. Pienellä joukolla oltiin liikkeellä, mutta ajateltiin jatkossakin tapailla :) Oli tosi kiva kuulla, että muitakin stafferoisia näiltä seuduin löytyy ja että kesällä on varmasti erinäistä tapahtumaa tiedossa.Tässä siis pari kuvaa reissusta:

Ja loppuun Oonalta terviisiä!