sunnuntai 14. elokuuta 2011

Liikkuvaa kuvaa

Kun pahimmat helteet on viimein ohi, ollaan mekin ruvettu ahkeroimaan. Mustikoita on ollut niin valtavasti mettässä, että munkin laiska luontoni antoi periksi ja ryhtyi keräämään. Mustikkamehua tuli muutama litra ja kaikenlaisia leivoksia vielä päälle. Apulainen oppi äkkiä auttamaan itseään:

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Onpahan lämmin

Käy vähän rankaksi nämä lämpimät päivät, mulla on semmonen olo ettei mitään viitsi tehdä ja Oona ei ihan aina huomaa himmata menoaan. Kasteleminen auttaa kyllä ja on meillä tuolla pihalla kahluuallaskin toiselle viilentymistä varten =) Agilityä on hiukan jo harjoteltu, ollaan käyty Raumalla tunneilla muutaman kerran ja rohkaistuin vähän rakentelemaan itsekin. Pujottelukepit oli alunperin vanhoja hernekeppejä, mutta joku kävi vähän väliä nyppimässä jonkun kepin leikkeihinsä. Joten ostinpa honkkarista vähän vähemmän houkuttelevat kepukat joihin olenkin varsin tyytyväinen. Mikään himoharjoittelijahan en tosin ole ja se on ikävä kyllä huomattavissa. Eniten ongelmia aiheuttavat omat jalat, kun ei ne mihinkään käännöksiin vaan taitu saati sitten että olisivat Oonan kanssa tahdissa. Höpö kyllä seuraa mun tekemisiä tarkkaan, mutta kun ei niissä mun liikkeissä ole vielä järkeä!
Mutta eiköhän se siitä :) On se kuitenkin hauskaa puuhaa!

Olen ehkä joskus saattanut mainita, että Oona ei vedä. Yleensä asia tosiaan on niin. Mutta ei silloin kun isi istuu kentän laidalla katsomassa ja äippä yrittää taluttaa toiseen suuntaan koko ajan:

Isin ikävä ilmenee myös seuraavassa kuvassa, jossa on myös Oonan "oikea isä" ja veli. Onko vaikea arvata kuka on se niin sanottu aikuinen näistä kolmesta? 


Viimeisessä kuvassa on neiti valmiina yökyläilyyn..

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Päivitystä ja päivittelyä

Kevät valtaa mielen ja vie kaiken ajan. Harvassa ovat enää viikonloput jolloin ei mitään menoa olisi, usein valitettavasti vielä yhdelle päivälle useita tapahtumia. Näyttely Helsingissä, isoveljen synttärit samana päivänä pari tuntia myöhemmin kahdensadan kilometrin päässä. Näyttely Ypäjällä, lakkiaiset kahden tunnin ajomatkan päässä , aika riittäisi just siihen että mennään Ypäjälle ja käännytään saman tien matkalle lakkiaisiin. Vanhan kirjallisuuden päivät sen sijaan ovat vielä "yksin", ehkä niihin tänä vuonna päästään.

Koettiin taas uusia asioita Oonan kanssa eilen metsälenkillä. Testattiin taas uusia polkuja (=rämmittiin "metsätietä"), kun parin metrin päästä lähti iso peura rymisten karkuun. Oona ehti nähdä vilauksen ja loppulenkki meni ihmetellessä, että minne se kaveri meni :)


Lisäksi sadepäivien kunniaksi on pieni ihme tapahtunut; ompelin ajatuksella ja sain aikaan juoksupökät pienelle:
Ostin eläinkaupasta ekat pökät, jotka olivat kuitenkin liian pienet. Niistä mallia katsoen tein tämän parannellun version. Pari päivää muhi ajatus päässä ja jostain sain huolellisuuttakin riittävästi mukaan. Pysyvät jalassa, eivät häiritse kuten kaupan keinokuituiset härpäkkeet ja ovat niiiin ihanat. Tämä on niitä kankaita joita olen jemmaillut kauneutensa vuoksi :) (On muuten aika komee broilerinreisi typyllä jo :) )

tiistai 10. toukokuuta 2011

Västäräkistä vähäsen..

Oonan kasvattaja järjestää kerran kuussa tapaamisen Turussa ja mun mielestä se on sen verran kiva tapa, että ollaan yritetty päästä välillä käymään. Nyt taidettiin olla kolmatta kertaa ja nähtävästi se riittää Oonalle reitin opetteluun. Automatka Turkuun meni takapenkillä nukkuessa, mutta ensimmäisiin valoihin kun pysähdyttiin, niin neiti heräsi. Sitten alkoi takapenkin kartturin kommentit reittivalinnasta. Pientä (ja välillä vähän kovempaakin..) mäkätystä kuunneltiin, kunnes päästiin perille. Näyttelyharjoittelut meni hienosti, auttoi kyllä valtavasti kun käytiin pienellä kurssilla Raumalla. Oonan kanssa on helppo tehdä, kun vaan itse tietäisi mihin mennä.



Kauniit päivät on tehneet tästä sohvaperunasta ulko-olion. Oona ei jummarra miksei me olla ulkona! Kotipihalla saa otettua hienoja kuvia samalla, kun opettaa toista pysymään siinä pihalla. Naapurissa kun on ihana Nelli-koira, joka vahingossa opetti meidänkin hurtalle miten karataan pihalta. Tosin sitä ei välttämättä ehkä voi karkaamiseksi sanoa, kun naapurin piha on puskan ja pihatien toisella puolella. Pari hassua askelta ja pääsee leikkimään. Onneksi tosiaan on kiva koira ja naapuri, ovat saaneet leikkiä yhdessä joko meidän pihalla tai sitten naapurissa. Muut naapurit on onneksi sen verran kauempana, ettei tule samalla tavalla hipsittyä.


Kun viimeinkin on lumista päästy, ollaan kartoitettu näitä kotimetsiä ja haettu kivoja lenkkeilymaastoja. Traktorinjälkiä menee vähän kaikkialle ja karttaakin on välillä vähän vilkaistu. Tosin omalta osaltani voin sanoa, etten kauheasti uskalla reittejä kokeilla. Mun lähestymiseni asiaan on se, että mennään tuttua polkua ensin niin kauan että siinä on tuttuja maamerkkejä ja sitten poiketaan, kun uskalletaan. Oona ei välitä missä mennään, kunhan tuliaisiksi saa tuoda kepin...Varsinkin viikonloppuisin on tehty pitempiä reittejä ja niistä selviää, kun opettelee juomaan vesipullosta :)


sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Seikkailua metsässä ja aavikolla

Long time no see...mutta viimein taas täällä! Lähdettiin tänään Oonan kanssa ajelulle Rauman doispual ja kuvia tuli räpsittyä ihan kiitettävästi. Ikävä kyllä olen vielä aloittelija tuon järkkärin kanssa, joten iso osa oli suhjuisia ja nämä onnistuneetkin kovin valoisia. Oli toki todella kaunis päivä ja se kyllä näissä näkyy :)

Käytiin tosiaan vierailulla Pamin ja Effin luona, Effillä oli tosi jännä lelu. Oona ei ihan vielä sille lämmennyt, mutta ehkä me yritetään jotain samantapaista kotipihalle.

 Mennääks metsään?
 Tuutteks tekin?




Kun palailtiin lenkiltä, alkoi sitten erilainen ralli. Tätä kuusta kierrettiin varsin moneen otteeseen, pihan vakinainen asukki tosin hokasi välillä juosta läpi, niin muuttui valtasuhteet hieman ;)



Ja näissä tunnelmissa lähdettiin kotiin päin!

Kiitos Hannalle kutsusta, oli taas todella hauska seurata näiden edesottamuksia!

-Sini

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Rauman reissulta

Staffifoorumilla mietiskeltiin, että voitaisiin tehdä pienet treffit Raumalla ja viime sunnuntaina sitten ensimmäisen kerran treffattiin koirapolulla. Pienellä joukolla oltiin liikkeellä, mutta ajateltiin jatkossakin tapailla :) Oli tosi kiva kuulla, että muitakin stafferoisia näiltä seuduin löytyy ja että kesällä on varmasti erinäistä tapahtumaa tiedossa.Tässä siis pari kuvaa reissusta:






Ja loppuun Oonalta terviisiä!

lauantai 26. maaliskuuta 2011

Like peas in a pod

Meilläpä kävi tänään staffivieras emäntänsä kanssa :) Olivat todella kivoja kumpainenkin ja huomenna nähdään jo uudestaan, kun kokeillaan montako staffia saadaan lenkille Raumalla.

Hieman jännitti miten tytöt tulevat toimeen keskenään, kun jostain syystä Oona on välillä herättänyt toisissa narttukoirissa ärtymystä. Aina ei kai vain kemiat kohtaa. Effin kanssa tulivat kyllä hienosti toimeen, täältä Pamin ja Effin elämää -blogista löytyy kuvia pieneltä lenkiltä ja tässä vielä lähes rauhoittuneista pari hyvää kuvaa.


On niinkuin kaksi marjaa, en malttaisi odottaa että Oonakin tosta rotevoituu! Nyt tuo meidän höpöli nukkuu varmasti koko loppupäivän, se antaa aina kaikkensa kun on kavereita kylässä :)

perjantai 25. maaliskuuta 2011

Offroading

Meillä menee kiva metsätie tuossa vieressä ja ollaan koko talvi käyty siellä kävelemässä. Joku naapurin isäntä on traktorilla ajellut siellä koko talven, joten se on pysynyt helppokulkuisena, penkat vaan kasvoivat koko ajan korkeammiksi. Joskus vuodenvaihteen aikoihin Oona hokasi, ettei tiellä ole pakko pysyä, vaan voi mennä vähän sinne metsänkin puolelle...

Valmiina?

 Menoksi!

Tästä pitää ottaa kesällä uusi kuva ilman lumikerrosta. Ei osaa lainkaan kuvitella kuinka paljon sitä lunta tuolla todella on!

Tämän kokoluokan kepin kun löytää, niin se tuodaan kotiin asti.

Ja taas mentäis..



Vähän metsäläisen poseerausta vielä tähän :)


lauantai 19. maaliskuuta 2011

Kuulumisia

Täällä ollaan nautiskeltu auringonvalon lisääntyvästä määrästä ja uudesta taidosta. Sänkyyn hyppäämisestä siis :) Hampaita on ahkerasti tiputeltu, viime viikolla tippuivat kaikki kulmahampaat jo. Pistettin ne tulitikkuaskiin talteen, kun oli niin hellyttäviä.




sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Ahkera opiskelija

Oona on nopea tyttö oppimaan, äiskä ja iski sen sijaan...no sen takiahan me koulussa käydään. Koulukertoja on nyt nelisen kappaletta takana ja me ollaan nyt opittu aika paljon siitä, miten Oonan huomion saa pysymään meissä. Pari päivää sitten otimme viimein naksuttimenkin käyttöön, eihän me muuten ehditä millään palkitsemaan oikealla hetkellä. Istu-käskyä seuraa erittäin nopeassa tahdissa, istuminen, makuuasento ja vielä syvempi makuuasento. Sitten alkaa pieni närpytys kuulumaan kun ei nameja ala tippua.  
"Istunhan minä..."


Vielä ei ole suuria tappioita tullut huonekalujen tai muiden suhteen. Kuvassa näkyy pari pahvilaatikkoa, joita aina välillä kootaan Oonalle ja annetaan luvan kanssa pilputtaa. Nyt kun hampaat vaihtuvat, ei aina kiinnosta pahvin repiminen, mutta leluköydet on kelvannut paremmin.


keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Kuulumisia

Viime viikonloppuna tehtiin Isännän kanssa autonhakureissu hieman kauemmas, joten Oonalle piti miettiä hoitopaikkaa. Isäntä soitteli äidilleen, joka oli varsin innoissaan lenkkiseurasta. Kasattiin siis hoitolaukku täyteen leluja ja herkkuja, unihuopaa unohtamatta, ja haikein mielin jätettiin muruli hoitoon (ensimmäistä kertaa!) .

Maltettiin olla soittamatta ja kyselemättä päivän aikana kuulumisia, vasta kahvitauolla ilmoitettiin paluuajankohta tarkemmin. Aika lailla jännitti, että millä mielellä se koira siellä on...tuli sentään ovelle tervehtimään, mutta riensi heti takaisin hoitajien jalkoihin =) Oli kuulemma käyty lenkillä, välillä koiraa kantaen, syötetty munamakkaraa ja ties mitä. Kovasti kehuttiin, kun on niin kiltti ja ottaa kontaktia lenkillä. Ilmeisesti saa toistekin viedä hoitoon. Kotiin päin kun lähdettiin, simahti tyttö heti takapenkille.

Vielä seuraavanakin päivänä vähän väsytti (äippäkin makoili sohvalla koko päivän pienessä flunssanpoikasessa, siksi siis peitto hauvalla)

Oona sai jouluna jostain syystä eniten lahjoja, joista voisin pari parasta mainita. 
Ensimmäinen on varmasti monelle tutun näköinen:
Kesti noin kaksi päivää. Palloa kirputettiin ja purtiin, hyvin nopeasti meni rikki. Pelkkä naru on edelleen leikeissä mukana.

Koska pureskelu on niiin hauskaa, saa hän välillä luvan kanssa pureskella pahvilaatikoita. Erikokoisia pahvilaatikoita laitetaan sisäkkäin ja vielä pari koirannamua sisimmäksi. Alku näyttää siis tältä. Tuossa kuvassa näkyvä hohtava lelu on se toinen joulusuosikki. Siinäkin oli naru ja pallo, mutta pallo lähti hyvin nopeasti irti narun päästä ja sen jälkeen narukin purtiin poikki. Lisäksi pettivät saumaukset tuosta patukasta alle viikossa. Oma äitini sitä vahvisti ja nyt se on taas retuutettavana.


Loppuun vielä kuva niistä kahdesta muusta pörriäisestä. Toisinaan voi nukkua näin vierekkäin, mutta yleensä se ennemmin tai myöhemmin muuttuu leikkimiseksi. Varsinkin jos ruvetaan kuvia ottamaan...





maanantai 24. tammikuuta 2011

Mitä eroa on arjella ja viikonlopulla

Oona on työssäkäyvän ihmisen unelma, ainakin toistaiseksi. Tyttö herää aamulla käymään pihalla ja syömään ja painuu takaisin nukkumaan. Kun isäntäväki palailee töistä on hän täynnä energiaa ja valmiina mihin tahansa! Paitsi menemään takki päällä ulos, ilmankin tekee vähän tiukkaa kylminä päivinä. Jos ollaan molemmat kotona ja vain toinen olisi menossa hänen kanssaan lenkille, on se ulospääseminen aivan uskomattoman hankalaa. Kaikki pitäisi tehdä yhdessä, koko porukka :)

Viikonloppuisin nukutaan hieman pitempään, eilen oli ensimmäinen kerta kun haukku pääsi meidän kanssa jatkamaan uniaan sänkyyn. Aika vähtiä pidettiin jonkin aikaa, mutta lopulta nukuttiin vielä hetki. Yhdessä.

lauantai 22. tammikuuta 2011

15 viikkoa

Arkisin heräillään aamukuudelta, syödään ja käydään vähän pihalla kääntymässä. Viikonloppuisin nukutaan yleensä ihan suosiolla pitempään, ainakin kahdeksaan asti, ennen kuin nälkä iskee. Syömisen jälkeen voi sitten taas vähän uinua. Tänä aamuna herättiin ensimmäisen kerran kuudelta. Oletin nälän vaivaavan, joten syötiin aamupala ja käytiin pissalla, sitten palattiin takaisin petiin. Hieman ennen kahdeksaa alkoi tuttu rimppa-ramppa mutista korvan juuressa, vaihtaen välillä sängyn puolelta toiselle. Lopulta isi antoi periksi ja päätti nousta Oonalle seuraa pitämään. Kömpi tosin hetken päästä takaisin ja kertoi kissan istuneen ihan hiljaa makkarin ovella, josta sitten syöksyi kovaa vauhtia ulko-ovelle. Kun kissa pääsi ulos, haukku syvään huokaisten jatkoi uniaan. Nähtävästi se vähäkin ääni mitä kissoilla on ollut aiemmin, on nyt säästäväisyyden nimissä käännetty kokonaan pois. Tai sitten Oonasta on opetettu hiljaisina päivinä kiva pieni palvelija =)