Käy vähän rankaksi nämä lämpimät päivät, mulla on semmonen olo ettei mitään viitsi tehdä ja Oona ei ihan aina huomaa himmata menoaan. Kasteleminen auttaa kyllä ja on meillä tuolla pihalla kahluuallaskin toiselle viilentymistä varten =) Agilityä on hiukan jo harjoteltu, ollaan käyty Raumalla tunneilla muutaman kerran ja rohkaistuin vähän rakentelemaan itsekin. Pujottelukepit oli alunperin vanhoja hernekeppejä, mutta
joku kävi vähän väliä nyppimässä jonkun kepin leikkeihinsä. Joten ostinpa honkkarista vähän vähemmän houkuttelevat kepukat joihin olenkin varsin tyytyväinen. Mikään himoharjoittelijahan en tosin ole ja se on ikävä kyllä huomattavissa. Eniten ongelmia aiheuttavat omat jalat, kun ei ne mihinkään käännöksiin vaan taitu saati sitten että olisivat Oonan kanssa tahdissa. Höpö kyllä seuraa mun tekemisiä tarkkaan, mutta kun ei niissä mun liikkeissä ole vielä järkeä!
Mutta eiköhän se siitä :) On se kuitenkin hauskaa puuhaa!
Olen ehkä joskus saattanut mainita, että Oona ei vedä. Yleensä asia tosiaan on niin. Mutta ei silloin kun isi istuu kentän laidalla katsomassa ja äippä yrittää taluttaa toiseen suuntaan koko ajan:
Isin ikävä ilmenee myös seuraavassa kuvassa, jossa on myös Oonan "oikea isä" ja veli. Onko vaikea arvata kuka on se niin sanottu aikuinen näistä kolmesta?
Viimeisessä kuvassa on neiti valmiina yökyläilyyn..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti