Päivitystä ja päivittelyä

Kevät valtaa mielen ja vie kaiken ajan. Harvassa ovat enää viikonloput jolloin ei mitään menoa olisi, usein valitettavasti vielä yhdelle päivälle useita tapahtumia. Näyttely Helsingissä, isoveljen synttärit samana päivänä pari tuntia myöhemmin kahdensadan kilometrin päässä. Näyttely Ypäjällä, lakkiaiset kahden tunnin ajomatkan päässä , aika riittäisi just siihen että mennään Ypäjälle ja käännytään saman tien matkalle lakkiaisiin. Vanhan kirjallisuuden päivät sen sijaan ovat vielä "yksin", ehkä niihin tänä vuonna päästään.

Koettiin taas uusia asioita Oonan kanssa eilen metsälenkillä. Testattiin taas uusia polkuja (=rämmittiin "metsätietä"), kun parin metrin päästä lähti iso peura rymisten karkuun. Oona ehti nähdä vilauksen ja loppulenkki meni ihmetellessä, että minne se kaveri meni :)

Lisäksi sadepäivien kunniaksi on pieni ihme tapahtunut; ompelin ajatuksella ja sain aikaan juoksupökät pienelle:

Ostin eläinkaupasta ekat pökät, jotka olivat kuitenkin liian pienet. Niistä mallia katsoen tein tämän parannellun version. Pari päivää muhi ajatus päässä ja jostain sain huolellisuuttakin riittävästi mukaan. Pysyvät jalassa, eivät häiritse kuten kaupan keinokuituiset härpäkkeet ja ovat niiiin ihanat. Tämä on niitä kankaita joita olen jemmaillut kauneutensa vuoksi :) (On muuten aika komee broilerinreisi typyllä jo :) )

Västäräkistä vähäsen..

Oonan kasvattaja järjestää kerran kuussa tapaamisen Turussa ja mun mielestä se on sen verran kiva tapa, että ollaan yritetty päästä välillä käymään. Nyt taidettiin olla kolmatta kertaa ja nähtävästi se riittää Oonalle reitin opetteluun. Automatka Turkuun meni takapenkillä nukkuessa, mutta ensimmäisiin valoihin kun pysähdyttiin, niin neiti heräsi. Sitten alkoi takapenkin kartturin kommentit reittivalinnasta. Pientä (ja välillä vähän kovempaakin..) mäkätystä kuunneltiin, kunnes päästiin perille. Näyttelyharjoittelut meni hienosti, auttoi kyllä valtavasti kun käytiin pienellä kurssilla Raumalla. Oonan kanssa on helppo tehdä, kun vaan itse tietäisi mihin mennä.

Kauniit päivät on tehneet tästä sohvaperunasta ulko-olion. Oona ei jummarra miksei me olla ulkona! Kotipihalla saa otettua hienoja kuvia samalla, kun opettaa toista pysymään siinä pihalla. Naapurissa kun on ihana Nelli-koira, joka vahingossa opetti meidänkin hurtalle miten karataan pihalta. Tosin sitä ei välttämättä ehkä voi karkaamiseksi sanoa, kun naapurin piha on puskan ja pihatien toisella puolella. Pari hassua askelta ja pääsee leikkimään. Onneksi tosiaan on kiva koira ja naapuri, ovat saaneet leikkiä yhdessä joko meidän pihalla tai sitten naapurissa. Muut naapurit on onneksi sen verran kauempana, ettei tule samalla tavalla hipsittyä.

Kun viimeinkin on lumista päästy, ollaan kartoitettu näitä kotimetsiä ja haettu kivoja lenkkeilymaastoja. Traktorinjälkiä menee vähän kaikkialle ja karttaakin on välillä vähän vilkaistu. Tosin omalta osaltani voin sanoa, etten kauheasti uskalla reittejä kokeilla. Mun lähestymiseni asiaan on se, että mennään tuttua polkua ensin niin kauan että siinä on tuttuja maamerkkejä ja sitten poiketaan, kun uskalletaan. Oona ei välitä missä mennään, kunhan tuliaisiksi saa tuoda kepin...Varsinkin viikonloppuisin on tehty pitempiä reittejä ja niistä selviää, kun opettelee juomaan vesipullosta :)