Kuulumisia

Viime viikonloppuna tehtiin Isännän kanssa autonhakureissu hieman kauemmas, joten Oonalle piti miettiä hoitopaikkaa. Isäntä soitteli äidilleen, joka oli varsin innoissaan lenkkiseurasta. Kasattiin siis hoitolaukku täyteen leluja ja herkkuja, unihuopaa unohtamatta, ja haikein mielin jätettiin muruli hoitoon (ensimmäistä kertaa!) .

Maltettiin olla soittamatta ja kyselemättä päivän aikana kuulumisia, vasta kahvitauolla ilmoitettiin paluuajankohta tarkemmin. Aika lailla jännitti, että millä mielellä se koira siellä on...tuli sentään ovelle tervehtimään, mutta riensi heti takaisin hoitajien jalkoihin =) Oli kuulemma käyty lenkillä, välillä koiraa kantaen, syötetty munamakkaraa ja ties mitä. Kovasti kehuttiin, kun on niin kiltti ja ottaa kontaktia lenkillä. Ilmeisesti saa toistekin viedä hoitoon. Kotiin päin kun lähdettiin, simahti tyttö heti takapenkille.

Vielä seuraavanakin päivänä vähän väsytti (äippäkin makoili sohvalla koko päivän pienessä flunssanpoikasessa, siksi siis peitto hauvalla)

Oona sai jouluna jostain syystä eniten lahjoja, joista voisin pari parasta mainita. 

Ensimmäinen on varmasti monelle tutun näköinen:

Kesti noin kaksi päivää. Palloa kirputettiin ja purtiin, hyvin nopeasti meni rikki. Pelkkä naru on edelleen leikeissä mukana.

Koska pureskelu on niiin hauskaa, saa hän välillä luvan kanssa pureskella pahvilaatikoita. Erikokoisia pahvilaatikoita laitetaan sisäkkäin ja vielä pari koirannamua sisimmäksi. Alku näyttää siis tältä. Tuossa kuvassa näkyvä hohtava lelu on se toinen joulusuosikki. Siinäkin oli naru ja pallo, mutta pallo lähti hyvin nopeasti irti narun päästä ja sen jälkeen narukin purtiin poikki. Lisäksi pettivät saumaukset tuosta patukasta alle viikossa. Oma äitini sitä vahvisti ja nyt se on taas retuutettavana.

Loppuun vielä kuva niistä kahdesta muusta pörriäisestä. Toisinaan voi nukkua näin vierekkäin, mutta yleensä se ennemmin tai myöhemmin muuttuu leikkimiseksi. Varsinkin jos ruvetaan kuvia ottamaan...