maanantai 14. tammikuuta 2013

Vuotta tosiaan..

Melkein vuosi viimeisestä päivityksestä.. minne se aika oikein menee??

No perheenlisäys tietysti toi oman lisänsä viime vuoden tapahtumiin ja toki aiheutti valtavasti muutoksia normaaliin elämänrytmiin, niin meidän kuin Oonankin kannalta. Oonan kannalta suurin muutos oli varmastikin Sinhin kotiin jääminen; yht'äkkiä ei tarvinnutkaan olla yksin kotona koko päivää!! Se myös toi uusia haasteita, koska nyt nukkuminen ei enää ollutkaan se päivän aktiviteetti numero Uno. Tekemistä olisi pitänyt olla koko ajan eikä rauhoittumisesta ollut puhettakaan! Iltaisin rättiväsynyt koira alkoi jo ennen yhdeksää katsomaan meitä sen näköisesti, että miksi ihmeessä me ei olla vielä nukkumassa? Alkuinnostuksen jälkeen seurasi morkkiskausi.. Oona seurasi Sinhiä päivät pitkät pää riippuen ja huokaillen, ottaen ihan kohtalaisesti jo hermoon..

Kepit ovat Oonan suuri intohimo ja niitä kannettiin syksyllä iso kasa varastoon talvea varten!


Onneksi nämä ovat olleet ohimeneviä kausia ja tottumisen jälkeen Oonakin on ymmärtänyt, ettei Sinhi ole kotona vain hänen viihdyttämistään varten! Joten nykyisin Oonakin osaa ottaa päivällä lunkimmin ja keskittyä tekemiseen sitten täysillä kun sitä on!!

Vauvan tulo oli suuri muutos myös Oonan elämään!

H-hetki meille iski eräänä Toukokuisena Maanantaina klo.10.10 jolloin tulevan isukin puhelin pirahti ja luurista todettiin, että nyt olisi SE aika!! Vajaa tunti siitä olimme kolkuttelemassa synnytysosaston ovea kassi kädessä. Kun kaiken oli todettu olevan kunnossa, jäi Sinhi osastolle odottelemaan ja isukki passitettiin kotiin laittamaan koiran hoitokassi ym. kuntoon sekä syömään. Äitini oli Oonan varannut jo aikoja sitten lenkkikaverikseen kun synnytyksen aika tulisi, joten soittoa sinnepäin ja näin Oona noudettiin seuraavaksi viikoksi hoitoon. Synnytys sujui hyvin ja vajaa 6 tuntia tuon soiton jälkeen maailmaan saatiin kaunis tyttäremme!!

Kotiinpaluu oli melko jännittävää, niin meille kuin varmasti Oonallekin. Vauvan haju kiinnitti heti huomion (kotiinpaluu suukkojen jälkeen, tottakai!) ja pienen etsimisen jälkeen käärö löytyikin omasta pedistään. Oona on aina ollut melko raju rakkaudessaan, varsinkin meitä kohtaan, joten nenä on välillä ollut melko kovilla.. Mutta lapsiin on Oona onneksi osannut hillitä tehojaan ja kohtelee niitä huomattavasti hellemmin. Samoin "vanhukset" saavat rauhallisemman kohtelun. Ja näin onneksemme tapahtui myös pienen rakkauspakkauksemmekin suhteen!

Oona on alusta asti toiminut tyttären "unensieppaajana" ja on nukkunut päiväunensa siellä missä lähimpänä voi olla. Nykyisin toki pinnasänky haittaa tätä toimintaa, mutta onneksi se korvautuu yhteisillä leikkihetkillä, kuten aiemman kirjoituksen videosta voi päätellä.

Unensieppaaja työssään


TOKO-harrastus on jatkunut kesän sekä syksyn yli ja tällä hetkellä ollaan siinä pisteessä, että ALOkas-luokan kokeisiin voisi osallistua. Paino sanalla voisi, koska täytyy myöntää että sitä suoritusvarmuutta tarvitaan vielä rutkasti lisää! Liikkeet sujuvat pääosin hyvin, mutta riippuen päivästä, kelistä, auringon asennosta sekä autoalan työehtosopimuksesta(?) saattaa esiintyä haahuilua sekä "No Habla"- ilmettä..
Ensimmäisestä kirjoituksesta poiketen, emme siis ole päässeet koeuraa aloittamaan.

Näyttelyissä Oona myös kävi kesällä muutamaan otteeseen, tuliaisina muutamia NUK-sijoituksia sekä yksi PN2 sijoitus Raisiosta. Sieltä tarttui mukaan myös VaraSERT ja alla onkin posettelukuva rosetin kera.

Raisiosta NUK1 PN2 VaraSERT
Reissussa voi joskus väsyttää
Lenkkeilty on edelleen ahkerasti, kelistä riippumatta on ulos lähdetty ja yleensä Oonaa eivät pakkaset tai sateet haittaa! Toki, jos vettä tulee kuin sieltä kuuluisasta Ester... no ymmärrätte varmaan, ei silloin ole oikein mukava lenkkeillä. Oona lenkkeilee edelleen pääasiassa hihnatta ja tuolla metsissä juokseminen tuntuu tehneen hyvää niin yleiskunnolle kuin kropallekin, jos kaikkia vatsan seutuvilla olevia arpia ei lasketa mukaan.. Pikaisesti laskin, että n. 2700km on tullut mittariin vuodessa! Tämä siis toki minulle, koska Oonahan viuhottaa paljon enemmän lenkin aikana. Oonahan kokeili syksyllä mm. hirvikoiran roolia, mutta ilmeisesti se ei sitten kuitenkaan ollut hänelle sopiva harrastus. Ehkä pitäydytään kuitenkin agissa ja tokossa näin alkuun..

Kukkulan kuningatar


Viimeiseksi vielä ISOT terveiset kaikille lukijoille!!
Great Pumpkinhead

Mutta se siittä, ohessa mukana siis kuvasaastetta sekä videonpätkiä Oonan touhuista sitten viimeisien päivityksien!!

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Hvyää uuttavuotta =)

Ohhoh kun aika rientää! Tuo juuri liikkeelle lähtenyt pieni tyttönen on lisännyt sen verran touhuamista, ettei ole ehtinyt tänne blogiin asti...Tänään kävimme Kupittaalla kasvattajatapaamisessa sekä yhteislenkillä ja Oona tapasi staffivauvasta haaveilevia todella mukavia ihmisiä. Heiltä sitten taas sain vähän kipinää tänne päivittelyyn, kiitokset siitä!
Tässä ensimmäisenä kuva viimevuoden pikkujoulun jälkimainingeista. Turun seudun staffi- ja amstaffiyhdistys järjesti pikkujoulut, joissa oli ohjelmassa pukeutumiskisa. Päivää ennen juhlia iski inspiraatio ja leikkelin Oonasiinille huovasta voittoisan tonttupuvun. Palkintona oli joulupukkilelu, joka sanoi "Ho-Ho-Ho, Merry Christmas" melkein kymmenen kertaa, ennen kuin Oonalle selvisi äänen lähde. Se heitettiinkin sitten ensimmäisenä sähköromukeräyskasaan...pukin riekaleet on vieläkin riepoteltavana. Paljon oli lunta pukin sisuksissa.

Sitten toivotaan, että tämä linkki toimii: Hauva ja vauva
Videolla näkyy miten kamalaa on lapsen ja staffin yhteiselo. Oona syö omaa leluaan itse valitsemallaan paikalla ja vauva leikkii omia leikkejään...

Toinen vielä: Lenkillä
Talvilenkkeilyn jännittävyydestä :)